Alku

Syksyllä aloitetaan uusia asioita. Meidän perheessä vietetään Uutta vuotta näin syksyiseen aikaan, ja täytyy sanoa, että vaikka traditio on minulle suhteellisen uusi, niin se todella tuntuu sopivan tähän aikaan. Kun lapsena ajattelin vuotta ympyränä, sijoittui syksy viimeiselle neljännekselle eli klo 21-24 väliin. Jonkinlainen nousu, uusiin asioihin tutustuminen. Tämä syksy on ollut itselleni ja perheelleni monien uusien asioiden aloitus. Kuopuksemme aloitti koulun, ja harjoittelemme uutta alkua koululaisena ja muunmuuassa koulutiellä kulkemista. Itse olen aloittanut ohjaamaan joogatunteja Joogastudio Olotilassa Helsingin Kruunuhaassa. Tuntuu, että joogamatkani on alkanut tuottaa hedelmää. Olen saanut näiden vuosien aikana paljon, ja nyt voin myös jakaa siitä, mikä on itselleni antanut iloa ja tasapainoa arkeeni. Lisäksi olen alkanut kirjoittaa tätä blogia, sekä avannut ayurvedisen ravintokonsultaatiovastaanoton niin ikään Olotilassa. Voit katsoa tarkempia tietoja osoitteesta http://www.joogaolemus.fi.

Mieheni on pitkällä työmatkalla, ja olen ollut täällä päässä ainoana vanhempana pyörittämässä tätä uusien alkujen syksyä. Toisinaan pääni on ollut niin täynnä kaikenlaisia järjestelyasioita, etten ole kyennyt löytämään läsnäolon tunnetta. Perjantaina ystäväni Mikko ja Catrin lahjoittivat minulle vapaan yön ja päivän ottamalla tyttöni yökylään. Kaunis Kiitos teille ihanaiset! Lauantaina söin myöhäisen aamiaisen, jonka jälkeen lähdin pyörällä kohti Vanhankaupunginkoskea, josta jatkoin kävellen metsään ja pitkospuille kohti Lammassaarta ja sieltä edelleen Kuusiluotoon. Kehoni oli edelleen aivovankilan uhrina. En tiedä, paljonko nautin oleskelustani, sillä aivoni syöttivät minulle yhä kiihtyvällä tahdilla teorioita maailmasta. Kunnes, matkalla Kuusiluotoon havahduin pitkospuiden hohkamaan lämpöön. Kumarruin ottamaan kengät pois jaloistani, ja jatkoin matkaa paljain jaloin. Jalkojen kosketuksesta maahan lähti aistimuksen sarja, joka hiljensi ja tyhjensi mieleni. Hyvin lyhyen ajan sisällä olin maisemassa, olin läsnä. Kuuntelin kaistojen konserttia. Huomasin hymyileväni.

Myöhemmin olen palannut tähän tunteeseen. Se on tunne, jonka aistin astuessani joogamatolle. Yleensä se alkaa jalkateristä. Aistin, miten jalkapohjani koskettavat maata, miten maa koskettaa jalkapohjiani. Tuntuu kuin jalkapohjat täyttyisivät nesteestä. Minulla on kissaeläimen pehmeät tassut. Kun harjoitus jatkuu, jalkapohjista lähtevä kehon herkkä aistiminen levittäytyy koko kehoon. Mieli hiljenee, tyhjenee, kirkastuu. Joogamatto on minulle paikka, jossa harjoittelen yhä uudestaan, kärsivällisesti kehon aukaisemista aistimuksille. Tämä matka on alati kiehtova, sillä se ei koskaan pääty, vaan sen sijaan tarkentuu jatkuvasti. Olen koko ajan matkalla. Aluksi minulla ei ollut jalkateriä. Sitten löysin ne. Myöhemmin huomasin, ettei minulla ollut varpaita. Aloin pikkuhiljaa löytää myös ne. Nyt olen jopa tutustunut pikkuvarpaaseeni ja sen eri osa-alueisiin! Ja mikä kiehtovinta, kun jonkin paikan löytää jalkaterässään, sille yleensä löytää toisen alueen kehossaan, ikään kuin heijastusalueen. Ja kun esimerkiksi pikkuvarvas alkaa avautua sivulle, alkaa tapahtua muutosta, avautumista myös rintakehässä ja lapaluiden välillä. Tullessani joogan maailmaan olin haltioissaan juuri tästä: olin elänyt koko elämäni siihen saakka etsien vastauksia itseni ulkopuolelta, oppinut mielelläni tuhansittain informaatiota maailmasta, yrittänyt ymmärtää, luonut mitä monimutkaisempia ja mahdottomampia ja toisinaan ehkä aivan järkeenkäypiäkin teorioita maailmasta, ihmisistä, itsestäni. Mutta vasta sillon, 27-vuotiaana aloin todella tutustua sisäisesti johonkin, joka oli aina ollut minussa, joka koko ajan toimi minussa, pyrki kaikella tavalla auttamaan minua jokapäiväisesti, mutta jota en ollut osannut kuunnella: kehooni. Näen joogan ja ayurvedan kokonaisuutena, joka on mahdollistanut minulle kehon herkkyyden avaamisen. Rakkaat ihmiset, heittäkää kengät nurkkaan, aurinko on palannut! Juoskaa paljain jaloin, painikaa lastenne kanssa ja maistelkaa uusia makuja, vanhoja makuja, elämää! Ja toivon, että tälläkin viikolla elämänne maistuisi ainakin hetkittäin makealta<3