Oman harjoituksen merkityksellisyydestä

Tänään aamuharjoitukseni jälkeen Usvan kanssa Kuusiluodossa istuimme katselemassa merta. Kun ympäröivää luontoa, meren aaltoja aisti meditaation jälkeisessä tilassa meri tuntui meditoivan itseään.

Kotimatkalla pitkospuilla kävellessämme pohdiskelin oman harjoituksen merkitystä. Kun aikoinaan aloitin vijnanajoogan luojan, Orit Sen Guptan, kolmivuotisen kansainvälisen joogaopettajakoulutuksen, hän antoi minulle ehkä yhden tärkeimmistä neuvoista joogapolullani (niiden kaikkien muiden lukemattomien asanoihin ja asanoiden ulkopuolelle liittyvien neuvojen lisäksi). ”You need to make Time & Space for your practice. I know you have small kids. But you can do it. Why I know it? Cause I did it myself. You’ll wake up in the morning before your kids and practice at least one hour. And another one in the afternoon and they will learn that this is mother’s time.” Ja niin minä tein. Ja jo ensimmäisellä viikolla tyttöni oppivat, että äidin joogahetki on hänen omansa. Kun hän meditoi, hän ei vastaa. Hänelle voi kyllä antaa pusun otsalle ja saada hymyn vastaukseksi. Mutta muut asiat voivat odottaa.

Nämä aamuiset meditaatio- ja hengitysharjoitussessiot, joiden aikana tyttäreni usein heräävät, ovat opettaneet myös tytöilleni valtavasti, mitä en aluksi ollut osannut aavistaakaan. Vuosien varrella olen saanut havaita, miten esimerkin kautta opittu hengitykseen keskittyminen on saanut tyttöni rauhoittumaan erilaisissa haastavissa tilanteissa.

Vijnanajoogassa meditaatio, hengitysharjoitukset ja asanaharjoitus ovat yksi kokonaisuus. Niitä ei oikeastaan voi erottaa toisistaan. Niimpä oma harjoitukseni, niin kuin tuntinikin, koostuvat aina meditaatio- ja hengitysharjoitusosiosta sekä asanaharjoitusosuudesta. Tai nämä kaikki linkittyvät meditatiivisessa flowssa, jota siivittävät pehmeät hengityksen kohdennukset kehon keskilinjalle. Kun omassa aamuharjoituksessani ensin hiljennyn, hengittelen ja sitten vasta siirryn asanaosuuteen, olen jo pehmeän meditatiivisessa tilassa liikeharjoituksessa. Tällä on valtava ero siihen, että alkaisin vain kylmiltään liikkua.

Omassa harjoituksessa korostuu lisäksi tutkiva asenne. Tämä pätee niin meditaatio-, hengitys- kuin liikeharjoitukseenkin. Tunnilla omalta opettajalta – Kiitos taitavasta ja läsnäolevasta opetuksesta myös upealle opettajalleni, Jutta Nialalle – opittua voi oman harjoituksen aikana pysähtyä aistimaan ja tutkimaan omassa kehossaan juuri niin kauan ja hartaasti kuin sen juuri sinä hetkenä kokee mielenkiintoiseksi ja tarpeelliseksi. Juuri tämä on yksi oman harjoituksen merkityksellinen elementti. Omassa harjoituksessa pääsemme kiinni eri tavalla kehotuntemukseemme kuin joogatunnin aikana. Molemmat ovat tärkeitä. Nämä kaksi – tunnille osallistuminen ja oma harjoitus – ovat ikään kuin kaksi napaa, joiden välillä voimme aistia ja tutkia harjoitustamme.

Haastankin siis tänään teidät, ihanat kanssajoogaajani & rakkaat oppilaani löytämään tai vahvistamaan omaa harjoitusta. Pohdi, milloin juuri sinulle sopisi tehdä harjoitus: aamulla, lounasaikaan vai ehkä illalla? Löydä juuri sinulle sopiva aika ja paikka, jossa voit tehdä harjoituksen keskeytyksettä. Aluksi esimerkiksi 15 minuuttia aamuisin on aivan sopiva aika. Voit esimerkiksi meditoida viisi minuuttia, tehdä viisi aurinkotervehdystä ja loppurentoutuksen selin makuulla. Pian tulet huomaamaan, miten keho on jokapäiväisen harjoituksen jäljiltä aamuisin jo valmis ja odottaa harjoitustaan. Sitten ei tarvitse kuin vain kuunnella kehon kieltä, ja mennä sillä tavoin eteenpäin.

Viehkoa omaa harjoitusta 💛

Laitattehan kommentteja, miten harjoitukset ovat sujuneet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s